Syksysta kesaan

Reilu viikko Australiassa

Maanantai 14. joulukuuta. Lämmintä kolmisenkymmentä astetta. Yöt ovat vielä olleet viileitä, joten huoneet päivälläkin vielä mukavan vilpoisia. Olen viettänyt suht` normaalia arkielämää. Aikaeroväsymys on voitettu ja nukun hyvin jo yöt. Menen kyllä aikaisin nukkumaan ja herään aikaisin, mutta sehän vain hyvä.

Lauantaina olin Ailin ystävän Sirkan kanssa luterilaisella kirkolla joulumyyjäisissä ja eilen Jumalanpalveluksessa ja sitten illalla kansainvälisellä kirkolla joulujuhlassa. Vaikka lauletaan joululauluja ja joulukuuset ovat koristeina niin silti ei tunnu –  ei sitten yhtään joululta. Mutta ei haittaa, maassa maan tavalla. Aili on hoitanut paljon pojantytärtään Sapphoa, joka ollut välillä yötäkin täällä. Sappho on rauhallinen  ja leikkii mielellään yksin, eikä pahemmin välitä seurastani, joten silloin luen kirjoja, teen käsitöitä ym.  En ole paljon kävellyt yksin ulkona, vaikka sitäkin voisin tehdä aikani kuluksi.

Viikon päästä   tulee lisää porukkaa tänne ja sitten luulen, että tämä rauhallinen hiljaiselo muuttuu ja päiviin tulee enemmän ohjelmaa. Sashi ja Juulia ovat jo muuttaneet uuteen kotiin ja odotan sitäkin, että pääsen heidän luokseen kylään ja Sydneyn-kaupunkiin tutustumaan. Mutta kaikki aikanaan. Lauantaina näin ensimmäisen kengurun, mutta se makasi tiellä kuolleena , auton yliajamana, joten sitä ei oikeastaan lasketa nähtävyydeksi 🙂

On mukava saada kuulumisia Suomesta ystäviltä ja sukulaisilta. Valitettavasti kännykkäni ei toimi täällä, vaikka ostimme siihen uuden nettiyhteyden. Kunhan  taas näen Sashin, uskon, että hän osaa tehdä asialle jotain. Ailin tietokonekin oli muutaman päivän mykkänä, mutta onneksi nyt toimii ja niinpä näen sähköpostiviestini ja voin käydä facebookissa päivittämässä kuulumisiani. Jossain paikoissa  kaupungilla on ilmainen nettiyhteys, mutta yleensä silloin kun olemme kaupungilla Suomessa nukutaan, enkä voi lähetellä whatsapp – viestejä 🙂

Tällaista siis tälläkertaa ja nyt tuntuu, että kaksi kuukautta täällä on riittävän pitkä aika 🙂

Siunausta ja Hyvää Joulun odotusta!

Kuva: Olimme Juuliaa vastassa eka viikonloppuna Canberraan kylään.

30. päivä marraskuuta

Tänään oli viimeinen työpäivä päiväkodilla. Lämmintä muutama aste ja vesisadetta. tosi pimeää ja märkää.
Pakkaamista uudelleen ja uudelleen, koska kiloja vähän liikaa, vaikkakaan ei minulla 🙂
Mitä jätän pois , suklaatko,kirjat, lehdet…. no en ..mitään ei haluasi enää ottaa pois. Jospa ne armahtaisi ja antaisi ottaa pari kiloa tai kolme yli. No sitten jätän saattajalle kaikki mitä eivät huoli mukaan.
Kipan kanssa vielä puhelimessa pähkäiltiin pian alkavia matkojamme.
Huomenna vielä aamusta päiväkodille puurojuhlaan. Senjälkeen vien auton Myllykoskelle pois mun talon parkkipaikalta, jos vaikka lunta sataa sillävälin ja aurat eivät pääse töihinsä.Sitten palvelutaloon hyvästelemään ystäväni.
Illalla viiden jälkeen tulee saattaja ja sitten se on menoa.
Jännittää oikeesti tosi paljon ja lentokoneessahan sitä vasta kait herään miettimään, että nyt se sitten on totta. Odotus on loppunut ja matka alkanut syksystä kesään!
Hyvää joulunodotusta kaikille tänne jääville rakkaille ystäville ja hyvää ja turvallista matkaa kaikille niille ystäville, jotka myös lähdössä pitemmälle tai lyhyemmälle matkalle. Jeesus kanssanne!

Australiassa

Maanantaina 7 pnä joulukuuta 2015

Hyvinhän se matka tänne sitten meni, vaikka sitä kovasti jännitinkin.

Oli niin mukava tavata jo lentokentällä Sydneyssä Sashi ja sitten yhdessä tulimme bussilla Canberraan, jossa kummipoikani Michael meitä vastassa.

Sitten pian olimmekin jo Aili-siskoni luona.

Ja niin alkoi elämä täällä auringonpaisteessa ja kuumuudessa. Vielä onneksi kuitenkin vain n. 30 astetta, joka siedettävää.

Juulia tuli sitten jo seuraavana päivänä tänne ja oli kiva viettää viikonloppu yhdessä. Kävimme eilen Sashin ja Juulian kanssa itsenäisyyspäiväjuhlassa Canberran helluntaiseurakunnassa. Illalla olimme koko porukka Michaelin tarjoamalla piknikillä järven rannalla.

Matkaväsymys on vaivannut tähän päivään asti, jolloin Sashi ja Juulia jo matkustivatkin  kotiinsa Sydniin.

Tänään  surullinen päivä, kun Michael joutui autokolariin pikkutyttönsä kanssa. Joutuivat jäämään sairaalaan tarkkailuun ainakin yöksi. Nyt vain rukoillaan, ettei mitään pahempaa löytyisi. Kiitollinen mieli kuitenkin, sillä paljon vakavampaakin olisi voinut tapahtua.

Nyt kaksi viikkoa aikaa, kunnes Ullan porukka saapuu tänne joulunviettoon. Sitä tosi kiva odotella!

Orivedellä

9 yötä matkaan ja 6 työpäivää jäljellä. Tämän viikonlopun olin Orivedellä. Siellä satoi perjantaina ja lauantaina tosipaljon lunta, ainakin 20 sm. ja maisemat olivat ihastuttavan lumisia ja kauniita. Teimme lumitöitä ja raivasimme tielle kaatuneita ja taipuneita puiden oksia tiensivuun. Oli kiva, että sain nauttia talven kauneudesta ja lumesta ,kun Kouvolassa ei ole ollut yhtään lunta. No olihan tänne hiukan satanut, niin että sain puhdistaa auton lumesta ja liukastella kävelyteillä.

Pakkasin äsken joulukuusen autoon ja vien sen koristeineen päiväkodille lainaksi, kun en nyt itse tarvitse. Tuleepahan sillekin käyttöä ja saa ilahduttaa lapsia 🙂

Kunhan opin laittamaan tänne kuvia niin sitten niitä tulee enemmänkin. Tässä teen lumiukkoa, oli vähän pakkasta, ettei oikein tullut isoa vielä 🙂

Ystäville!

Matkaan jäljellä 10 yötä. Matka, jota odotan innolla ja joka jännittää ja joka lähes kokoajan mielessä ja rukouksissa.
Tänään alkaa matkapäiväkirja ystäville, jotka haluavat olla mukana matkallani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA